Alpo ökoretked

TÄSMÄRETKI ALLIHAAHKAMUUTOLLE.


Alkutalvi oli ollut lauha. Tammikuun puoleen väliin maa oli paljas ja vedet vapaat. 14.1. alkaen oli ennustettu ensimmäisiä pakkaspäiviä: siispä Tahkunaan katsomaan allihaahkamuuttoa. Useinhan tällaiset täsmäretket tuottavat pettymyksen. Muuttoa ei ole hyvistä ennusmerkeistä huolimatta.Mutta nyt onnisti. Olin polkenut Heltermaalta aamuhämärissä Tahkuna ninaan. Tiellä heikko lumikerros ja pakkasta kuusi astetta.

Niemessä lähes tyyntä ja hyvää syysmuuttoa! Alleja, pilkkasiipiä, tukkakoskeloita, ja sitten puolenpäivän jälkeen allihaahkoja. En ennen ollut laji nähnyt, ja yllätyin kuinka helppo parvi oli tuntea. Kaksi koirasta ja kahdeksan naaraspukuista. Myöhemmin tuli vielä toinen parvi, sekin läheltä: yhdeksän koirasta ja 15 naaraspukuista. Suurin muuttajamäärä mikä on nähty Virossa moniin vuosiin?

Mutta ei tässä vielä kaikki. Outo lokki kierteli minua ja paljastui pikkukajavaksi. Se laskeutui lumelle parin metrin päähän minusta. Lähti pois, kun meillä ei ollut yhteistä kieltä. Ajoin niemen pohjoisrantaa Lehtmaan. Siellä satamassa paljon lintuja: harmalokkeja 450, isokoskeloita 150 ym. Tõrvanninassa ajoin jäätynyttä hiekkarantaa kärkeen. Siellä kolme pulmusta ja 37 laulujoutsenta. Hämärissä Padu hotelliin.

Toisena Hiidenmaapäivänä ajoin Käinaan. Nõmbassa huusi mahdollinen vihertikka, mutta kun en lintua nähnyt, en voinut lajia varmistaa. Käinanlahti jo jäässä ja myös merenpuoleinen Jausanlahti. Välijoki auki ja sen rannoilla yli sata harmaahaikaraa. Kun vielä Suuremõisajoesta löytyi koskikara, oli retken lajimäärä 48. Talvilintureitillä Haapsalussa olin saanut 36 lajia, joten nyt koossa 59 õkopinnaa. Kun tulin uupuneena Haapsaluun oli lahdet jäässä ja seitsemän astetta pakkasta.


HIIHTORETKI TAGALAHDELLE.

5.3. aamuseitsemältä kannoin sukset Promenaadille jä lähdin siitä jäälle hiihtämään. Jäälle ei lunta ja jään pinta kova, sauvoilla vetäen oli edettävä. Ensin veepuhastille josta kuulin luhtakanan. Roograhulta viiksitimalin ääni kahdesta paikasta. Kropi silm jo laajasti auki ja siinä mm. pikkujoutsenia ja haapanoita. Tiesin että näillä seuduin ei metriä syvempää kohtaa löydy, joten en ollut kovin varovainen. Jään ollessa peilipintainen oli siinä vaikea saada vauhtia pysähtymään. Niinpä liuinkin sulaan veteen. Vettä paikassa polviin asti. Hankala oli saada suksia irti pohjasta, ne imeytyivät kiinni. Suksien pohjalevy irtaantui osittain ja jouduin putsaamaan hiekkaa sieltä välistä. Kun oli melko lämmintä, noin viisi astetta, niin en tuosta kastumisesta välittänyt, vaan jatkoin vielä ulommas merelle katselemaan jääpurjehduksen MM-kisoja.

Kolme uutta lajia ja 20 kilometriä hiihtoa.

YLLÄTYSYÖ VORMSILLA

13.3. vuoden ensimmäinen retki Vormsille. Ensin Rumboon. Siellä runsaast pikku- ja laulujoutsenia, ristisorsia, uiveloita ym. Sitten vakiopaikalleni Kjusgrunneen. Meri auki, mutta muuttoa ei juuri ollut. Kiersin saaren ympäri. Itärannalla ei uutta. Aioin mantereelle viimeisellä lautalla 19.45. Oli siis mahdollista kuunnella pöllöjä. Ja hienon havainnon teinkin: ensimmäinen huuhkaja jonka olen Virossa kuullut. Kun tulin lauttarantaan sain todeta että viimeinen vuoro oli peruutettu. Jäät olivat niin pahasti ajautuneet väylälle. Raha mukana vain pari kymppiä, ja saaren majoituspaikat muutenkin vielä talviteloilla. (Myöhemmin ymmärsin että olisin voinut yöpyä Reetillä.) Mutta toisaalta... nyt sain lisäaikaa pöllöjen kuunteluun. Suuremõisan aukealta kuulin sekä viiru- että lehtopöllön. Muita ei enää sen jälkeen. Yö melko lämmin ja kuiva. Mukana untuvatakki ja toppahousut: vähän torkahtelin metsässä.

14.3. ensimmäinen lauttavuoro lähti 8.05. Ei Reetin meno nytkään helppoa ollut. Tuuli oli ajanut noin 30senttistä kiintojäätä väylälle. Kolmasti joutui Reeti peruuttamaan ja ottamaan vauhtia jäätä rikkoessaan. Hienosti vain 15 minuuttia myöhässä oltiin Rohukülassa. Vormsilta 52 lajia, joista kuusi uutta.


MARIMETSA RABA

Haapsalussa, päivän pyörämatkan päässä, oli vielä yksi mielenkiintoinen kohde, jossa en ollut koskaan käynyt. 15.4. aamuöyllä 3.15 lähdin terviseteetä (entinen rautatie) kohti Marimetsa rabaa. Matkalla kuulin sarvi- ja viirupöllön. Kun ehdin suon eteläreunalle oli aurinko jo nousemassa ja riekon aktiivisin ääntelyaika ohi. (En tiedä onko Marimetsaraballa riekkoja) Mitään kovin erikoista en suolla tavannut, mutta tunnelma oli hieno: kapustarinnat lensivät soidinta ja auringon ensi säteet lämmittivät. Takaisin Haapsaluun ajoin Kirna – Võnnu reittiä. Võnnun tiigillä liejukana ja neljä paria heinätaveja. Neljä uutta lajia ja 70 kilometriä pyöräilyä.


PUNAPÄÄNARSKU JA PUNAKAULAHANHI


17.4. kävin Saunjalahdella Kirimäein tornissa. Siellä oli Aivar Veide, joka jo rarisilmällään oli löytänyt punapäänarskun ja punakaulahanhen. Punapäänarskun löysin minäkin Aivarin koordinaateilla, mutta punakaula oli rahun takana.Jäin vielä torniin Aivarin lähdettyä. Punakaulahanhi tuli komeasti näkyviin. Lahdella oli myös paljon sotkia, uiveloita, silkkiuikkuja ja aikaiset pikkulokki ja räyskä = viisi uutta lajia.


YÖLAULAJAT

16.5. – 16.6. olin Suomessa, joten oli kiire yölaulajia kuunteleman. 19-20.6. välisen yön pyöräilin: Valgevälja – Uniste – Taebla – Kõrgema – Haapsalu. Yölaulajat laiskasti äänessä, mutta kaikki tavallisimmat lajit kuulin. 22 –23.6. kyttäsin Vilklan kurppapellolla erikoisesti laulavaa kerttusta. Jälkimmäisenä päivänä sainkin siitä kohtalaisen äänitteen. Jalkapallon MM-kisojen ohessa löysin toisen erikoisesti laulavan kerttusen, nyt Haapsalusta Krimmi holmin tyvestä. Senkin äänitin. Äänitteitä ovat useat asiantuntijat kuunnelleet, mutta kumpaakaan ei saatu määritettyä.


LEIDESSOO

12.7. 3.30 lähdin kohti Leidessoota. Yölaulajat enää vähän äänessä. Ajoin suon yli Valivesta pohjoiseen menevää tieuraa. Tie ei ole enää autolla ajettavissa. Pyypoikue lähti tien ohesta, ja suon pohjoispuolelta yllätin metsokukon mustikoita syömästä. Pistäydyin myös Haversin kahlaajarannalla. Siellä mm. kuovisirri ja kolme pikkukuovia. Tulomatkalla Saunjan maankaatopaikalta löytyi törmäpääsky-yhdyskunta. Noin viisitoista koloa, joista ainakin osa asuttuja. Matkaa kertyi peräti sata kilometriä. Onneksi tuulet suosivat. Menomatkalla lähes tyyntä ja tulomatkalla vahva myötäinen. Siksi en ollutkaan aivan uupunut kotiin tullessani. Kolme uutta lajia.


KAHLAAJMUUTTOA VORMSILLA

30.7.-1.8. Vormsilla. Ensin Austurgrundelle, jonne panin telttani. Oli helleaika ja teltalle löydetävä varjoinen paikka. Austurgrunnen tyvilahdella taas hyvin kahlaajia: sata liroa, 80 suosirriä ja kaksi lapinsirriä. Myös kärjen kivikkorannalla kahlaajia. Siellä minulle uusina lajeina tundrakurmitsa ja kaksi pulmussirriä. Aamulla kärjessä syysmuuttoa seuraamassa. Mustalinnuilla, pilkkasiivillä ja kahlaajilla jo hyvä meno päällä. Parhaina kuusi isosirriä. Yön aikana tyvilahdelle tullut lisää kahlaajia. Nyt siellä oli mm. 160 liroa ja 340 suosirriä. Päivällä siirryin Kjusgrunnelle. Siellä kärjen vartiokopissa sateensuojassa ollessani löi salama  lähelle, ja jyrähdys oli niin kova, että vaistomaisesti panin kädet korvilleni.

Teltan pystytin Kjusgrunnelle. Muutto ja paikalliset siellä niukemmassa, mutta kuulin vasta nyt vuoden ensimmäisen kirjokertun. Varhaisaamun tarkkailin Kjusgrunnella, mutta koska meno vaisua, niin siiryin takaisin Austurgrunnelle. Sieltä taas mielenkiintoista kahlaajamuuttoa. Sata suosirriä, 24 meriharakkaa, punakuiri ym. Ja uutena lajina merikihu.


PÖYRÄLLÄ TIETTÖMÄN METSÄN LÄPI


27.8. taas Hiidenmaalla. Vastatuulessa kohti Tahkunaa. Ensin Tõrvanninaan, jossa viime syksynä oli
Vähän Tõrvanninan risteyksestä etelään on joihinkin karttoihin merkitty tie länteen. Pian tie kuitenkin loppui isoon ojaan. Kun jonkinlainen tieura näytti ojan toisella puolella jatkuvan, niin lähdin ylittämään ojaa. Takapyörä kuitenkin jumiutui ojaan. Pyörälaukut puoliksi vedessä. Voimat meinasivat loppua, mutta sain viimein pyörän ojasta. Vaikeudet eivät loppuneet tähän. Ajo-ura loppui ja jouduin rahamaan pyörää hakkuuaukoissa, vasaikoissa, märillä mailla... Viimein kuitenkin tulin tutulle Tahkunan niemen halkovalle soratielle. Enää ei voimia Tahkuna ninaan, joten teltta pystyyn metsään.

28.8. aamulla kuulin teltalle varpuspöllön. Tahkuna ninassa navakka pohjatuuli, joka haittasi havainnointia. Muutto vähäistä, mutta paikallisena löytyi karikukko, joka minulle uusi pinna tälle vuodelle. Takaisin etelään polkiessani 14 villisikaa ylitti tien edessäni. Ajoin saaren halki Käinaan. Orjakussa yövyin. Ja täälläkin illalla kuului varpuspöllö. Aamulla kävin Orjakun tornissa: viisi pikku-uikkua. Kävin myös Sääre tirpin kärjessä. Hiidenmaan tällä retkellä noin sata lajia, joista kolme uutta.


PUNAJALKAHAUKKOJEN PARVI


5.9. olin taas Vormsilla. Ensin Rumboon, jossa yli tuhat anasta. Jatkoin pohjoiseen. Päätieltä näkyy kapeasti Förbyn pelloille. Siellä haukka lennossa, toinen, ja kolmaskin... Nopeasti kaukoputki pystyyn. Pellon toisessa reunassa punajalkahaukkojen parvi. Niitä nousi yhtenään pellosta ylös, ja toiset laskeutuivat. Parhaimmillaan niitä oli seitsemän yhtä aikaa ilmassa. Varmistin niistä kaksi tummaa koirasta, kaksi nuorta, kolmen jäädessä epävarmoiksi. Kun lähdin ajamaan peltotietä lähemmäksi hävisivät kaikki haukat. Ei minua peläten, vaan muuten. Jos olisin ajanut isoa tietä 20 minuuttia myöhemmin, en olisi nähnyt yhtään punajalkaa. Niin pienestä se on kiinni. Muuten ei retki erikoisempaa tarjonnut. Austurgrunnella kuitenkin 280 lapasorsaa.


HYVÄÄ ARKTIKAA

Hiidenmaan retkellä 30.9.-1.10. en saanut yhtään uutta lajia, mutta sain kokea 30.9. illalla elämäni parhaimman arktisten lintujen muuton. Runsaan tunnin aikana pohjatuulessa, auringon laskun aikoihin meni 2150 mustalintua, 2500 allia, 3120 valkoposkihanhea, 1160 sepelhanhea, 420 haahkaa... ja yli tuhat liian kaukana mennyttä vesilintua. 1.10. tuuli oli kääntynyt etelään ja muutto hiipunut. Kuitenkin 5770 sepelhanhea, 600 jouhisorsaa